Uninen laittaa väsyneeksi ja valmistautuu tuudittautumaan veeärrän tarjoamaan uneen. Parkano - Hki välillä on mukava nukkua. Voi olla varma, että junasta potkitaan päättärillä ulos. Herään Tampereella, koska juna seisoo. Käyn tajuissani myös Hämeenlinnan ja Riihimäen kohdalla. Tikkurilan kohdalla ei uni tule. Liian täpinöissä pääkaupungin hulinasta.
Paluumatkalla uni maittaa Tampereelle, mutta sitten ei uskalla nukkua. Matka kestää ikuisuuden, mutta kuulutuksista ei ole varmuutta. En halua herätä Seinäjoella.
Penkin mukavuus: Yleisesti sopiva.
Erityistä muistettavaa: Rivin viimeinen tuoli ei mene alaspäin. Koska siinä ei kukaan halua istua, avolipun omistajana päätyisin siihen varmistaakseni häiriöttömän unen.
Jalkatila: Olematon.
Sukkahiki: Mainio.
Jälkitila: Hönö. Kenkien pukeminen nolottaa.
Yleistä: Junan oviaukko saa tuntemaan läpikulkijan lihavaksi, kömpelöksi ja epäonnistuneeksi. Portaat ovat ihmistä vastaan. Juna on valmistettu hämähäkkimiehille.
Intershittijunassa on ihmisenmentävä ovi. Matkalaukkukin mahtuu. Tuolissa sen sijaan saa tuntea itsensä paksuksi. Ruoka-alusta ei pysy alhaalla ja maha tuntee läppärin päälle kuin huomionhakuinen kissa. Näyttö on täynnä omistautuneita sormenjälkiä ja en taas yhtään nauranut - pärskeitä. Sukkahikitilanne on kavala. Ähmellän saappaat pois ja yritän olla herättämättä huomiota. Melkein onnistun. Ei nukuta. Apua!
tiistai 19. maaliskuuta 2013
torstai 7. helmikuuta 2013
Parkanon asema
Minä olen väsynyt ihminen. Nukkuminen on tärkeää, ja se vaikuttaa aivojen terveyteen.
Tällä kerralla Nukkumapaikka arvioi Parkanon aseman unimukavuuden. Valintakriteerit olivat: Internet ja halukkuus roikkua siellä verrattuna unitarpeen suuruuteen. Uni voitti.
Yleisilme: Tyhjä.
Mukavuudet ja palvelut: Junamaatti ja sisävessa.
Nukkumapaikka: Kevyesti pehmustettu sohvapenkki.
Paikan valintaan vaikutti vastapäisen penkin kuratahra ja valitun penkin siisteys.
Asemalla vietetty aika: torstai, 8.40 - 11.16. Heräsin 9.47 koska paikalle tuli ihminen käymään vessassa ennen Oulu-Seinäjoki-junaa. Seuraavan kerran heräsin 10.59, kun paikalle tulivat äiti ja harmistunut lapsi. Äiti oli mukava ja jutteli. Lasta itketti.
Helsingin juna tulee neljän tunnin kuluttua. On aika pistää töpinäksi. Oion itseni penkille, siten, etteivät kengät osu pehmusteisiin. Kokemus on miellyttävä. Siispä huivi ja pipo rullalle ja unten maille. Kylkimakuu onnistuu, ja tajunta hämärtyy. Aivoillani on liikaa asiaa, mutta käsken niitä olemaan hiljaa. Valot ovat päällä, mutta sepä ei häiritse. Lämpötila on sopiva. Takkia tarvitaan vasta tunnin kuluttua.
Arvio: Parkanon asemalla voi nukkua, mikä on hienoa, koska siellä ei voi tehdä muuta istumisen ja vanhojen lehtien selaamisen lisäksi. Häiriöitä ei ole. Lähistöllä on vain metsää ja siellä ehkä karhuja. Radanvarrella joku työmies kilkuttelee sen verran, että suurpedot pysyvät kaukana, eikä tunne oloaan täysin hylätyksi. Joku saattaa tulla apuun, jos penkin alla on mörkö.
Pisteet: 7. En ole kokenut asemanukkuja, rauhallisuudesta huolimatta pelkäsin, että joku tökkää pehvaan sateenvarjolla ja nauraa. Ilman vainoharhoja helppo kasi, koska vaakatasomahdollisuus ja vieläpä pehmustettu sellainen.
Jälkitila: Rapsakka ja jänteinen, pieniä vainoharhoja. Kahvittomuudella ja melkein rahattomana Helsinkiin matkustamisella todennäköisin syy-yhteys edelliseen. Paniikkia lisäsi verensokereiden lasku ja laimensi unentarve.
Jälkihuomautus: Oli tarkoitus ajaa vajaa kuusi tuntia bussilla, joten runsaskuituinen aamiainen ja litra kahvia jäivät nauttimatta. Koska elämä on ja minun elämäni varsinkin on, myöhästyin bussista ja jouduin juna-asemalle.
Tällä kerralla Nukkumapaikka arvioi Parkanon aseman unimukavuuden. Valintakriteerit olivat: Internet ja halukkuus roikkua siellä verrattuna unitarpeen suuruuteen. Uni voitti.
Yleisilme: Tyhjä.
Mukavuudet ja palvelut: Junamaatti ja sisävessa.
Nukkumapaikka: Kevyesti pehmustettu sohvapenkki.
Paikan valintaan vaikutti vastapäisen penkin kuratahra ja valitun penkin siisteys.
Asemalla vietetty aika: torstai, 8.40 - 11.16. Heräsin 9.47 koska paikalle tuli ihminen käymään vessassa ennen Oulu-Seinäjoki-junaa. Seuraavan kerran heräsin 10.59, kun paikalle tulivat äiti ja harmistunut lapsi. Äiti oli mukava ja jutteli. Lasta itketti.
Helsingin juna tulee neljän tunnin kuluttua. On aika pistää töpinäksi. Oion itseni penkille, siten, etteivät kengät osu pehmusteisiin. Kokemus on miellyttävä. Siispä huivi ja pipo rullalle ja unten maille. Kylkimakuu onnistuu, ja tajunta hämärtyy. Aivoillani on liikaa asiaa, mutta käsken niitä olemaan hiljaa. Valot ovat päällä, mutta sepä ei häiritse. Lämpötila on sopiva. Takkia tarvitaan vasta tunnin kuluttua.
Arvio: Parkanon asemalla voi nukkua, mikä on hienoa, koska siellä ei voi tehdä muuta istumisen ja vanhojen lehtien selaamisen lisäksi. Häiriöitä ei ole. Lähistöllä on vain metsää ja siellä ehkä karhuja. Radanvarrella joku työmies kilkuttelee sen verran, että suurpedot pysyvät kaukana, eikä tunne oloaan täysin hylätyksi. Joku saattaa tulla apuun, jos penkin alla on mörkö.
Pisteet: 7. En ole kokenut asemanukkuja, rauhallisuudesta huolimatta pelkäsin, että joku tökkää pehvaan sateenvarjolla ja nauraa. Ilman vainoharhoja helppo kasi, koska vaakatasomahdollisuus ja vieläpä pehmustettu sellainen.
Jälkitila: Rapsakka ja jänteinen, pieniä vainoharhoja. Kahvittomuudella ja melkein rahattomana Helsinkiin matkustamisella todennäköisin syy-yhteys edelliseen. Paniikkia lisäsi verensokereiden lasku ja laimensi unentarve.
Jälkihuomautus: Oli tarkoitus ajaa vajaa kuusi tuntia bussilla, joten runsaskuituinen aamiainen ja litra kahvia jäivät nauttimatta. Koska elämä on ja minun elämäni varsinkin on, myöhästyin bussista ja jouduin juna-asemalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)