Uninen laittaa väsyneeksi ja valmistautuu tuudittautumaan veeärrän tarjoamaan uneen. Parkano - Hki välillä on mukava nukkua. Voi olla varma, että junasta potkitaan päättärillä ulos. Herään Tampereella, koska juna seisoo. Käyn tajuissani myös Hämeenlinnan ja Riihimäen kohdalla. Tikkurilan kohdalla ei uni tule. Liian täpinöissä pääkaupungin hulinasta.
Paluumatkalla uni maittaa Tampereelle, mutta sitten ei uskalla nukkua. Matka kestää ikuisuuden, mutta kuulutuksista ei ole varmuutta. En halua herätä Seinäjoella.
Penkin mukavuus: Yleisesti sopiva.
Erityistä muistettavaa: Rivin viimeinen tuoli ei mene alaspäin. Koska siinä ei kukaan halua istua, avolipun omistajana päätyisin siihen varmistaakseni häiriöttömän unen.
Jalkatila: Olematon.
Sukkahiki: Mainio.
Jälkitila: Hönö. Kenkien pukeminen nolottaa.
Yleistä: Junan oviaukko saa tuntemaan läpikulkijan lihavaksi, kömpelöksi ja epäonnistuneeksi. Portaat ovat ihmistä vastaan. Juna on valmistettu hämähäkkimiehille.
Intershittijunassa on ihmisenmentävä ovi. Matkalaukkukin mahtuu. Tuolissa sen sijaan saa tuntea itsensä paksuksi. Ruoka-alusta ei pysy alhaalla ja maha tuntee läppärin päälle kuin huomionhakuinen kissa. Näyttö on täynnä omistautuneita sormenjälkiä ja en taas yhtään nauranut - pärskeitä. Sukkahikitilanne on kavala. Ähmellän saappaat pois ja yritän olla herättämättä huomiota. Melkein onnistun. Ei nukuta. Apua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti